Puhelimen keksimisen jälkeen 1800-luvulla tuli tarve puhelinkeskuksille ja alkuun ne olivat käsivälitteisiä. Puhelinvaihdetta hoitava keskuksenhoitaja muodosti yhteyden eri linjojen välillä kytkemällä liittimellä varustetun johdon keskuskaapin taulussa olevaan pistokkeeseen. Nämä keskuksenhoitajat olivat useimmiten naispuolisia, ja heitä kutsuttiin nimellä ”sentraalisantra”.
Sentraalisantrat olivat aikoinaan olennainen osa sähköistä tiedonkulkua, joita ilman ei olisi voinut soittaa mihinkään. Isoissa yrityksissä puhelinkeskus saattoi olla kirjaimellisesti kaappi, jossa keskuksenhoitajat istuivat vierekkäin yhdistämässä puheluja kiireessä ja melussa. Maaseudun pienissä pitäjissä keskuskaappi asennettiin keskuksenhoitajaksi valitun kotiin ja tähän puhelinkeskukseen tulivat alueen kaikki puhelut, josta sentraalisantra sitten välitti ne soittajan eli tilaajan haluamaan numeroon.
Alkuaikoina puhelut pitikin tilata, sillä yhteyden syntyminen saattoi edetä hyvin hitaasti ja sen muodostuminen saattoi kestää tuntikausia. Kun yhteys oli syntynyt, soitti keskuksenhoitaja tilaajalle ja ilmoitti yhteyden syntyneen. Puhelimella soittaminen ei siis ollut alun perin mitään pikaista hommaa, niin kuin se on nykyään.
Maaseudulla tämä sentraalisantran työ oli tarkoitettu alkujaan sivutoimeksi, soittamaan pystyi vain päivisin, koska iltaisin kukaan ei ollut yhdistämässä puhelua. Pian kuitenkin tämä uusi kommunikaatiomuoto tuli niin suosituksi, että käytännössä työ oli päätoimista, vuorokauden ympäri. Keskuksenhoitajan vastuulla oli myös pitää kirjanpitoa puheluista, sillä sen perusteella tilaajat maksoivat puhelinlaskunsa.
Automatisoinnin nousu
Tämä kaikki muuttui 1930-luvulla, kun puhelinkeskusten automatisointi alkoi kaupungeissa, maaseudulla sentraalisantroja oli 1970-luvulle asti. Nykyään puhelinvaihteita ja keskuksenhoitajia on vielä yrityksissä, vaikka se koetaankin hieman vanhanaikaiseksi. Nykyteknologia tarjoaa kuitenkin paljon valinnanvaraa, eikä yritys välttämättä tarvitse perinteistä puhelinvaihdetta. Niin kuin perinteisestä avokompostista on muotoutunut nykyaikainen kompostori, antaa teknologia myös puhelinasioissa monia vaihtoehtoja.
Puheluita voidaan nykyään välittää kiinteän puhelinverkon kautta, mobiilisti tai internetin välityksellä. Jos yrityksellä on perinteinen vastaanottovirkailija, on luonnollista, että vastaanottovirkailija hoitaa puhelinvaihdetta. Jos yritys haluaa olla tavoitettavissa vuorokauden ympäri, voi puhelinvaihteen hoidon ulkoistaa, jolloin ulkopuolinen yritys hoitaa yrityksen puhelinliikenteen, välttää viestit sekä opastaa soittajia.
Puhelinvaihde voidaan toteuttaa myös internetin välityksellä ja se on edullinen vaihtoehto varsinkin, jos soitetaan paljon yrityksen sisäisiä puheluita. Puhelut ovat ilmaisia sisäisen verkon sisällä ja niistä maksetaan vain internetin kuukausimaksu. Tällöin kyseessä on ns. IP-puhelin.
Mobiilivaihde taas on saavuttanut suurta suosiota joustavuutensa ansiosta. Se toimii operaattorin gsm-verkossa ja vaikka sen toiminta onkin aina riippuvainen kännykkäverkosta, sopii se erityisen hyvin nykyajan liikkuvaan ja muuttuvaan ympäristöön.
